Katselin harmaata taivasta, joka enteili sadetta.
Ilma oli viileä ja hengitykseni nousi ilmaan höyrypilvenä.
Tiesin, että minun täytyisi pian lähteä jäseneksi reviirintarkistukseen, mutta aijoin haukata jotakin saaliskasasta.
Lumi peitti maata ja narskui tassujeni alla kävellessäni saaliskasaa kohti.
Poimin itselleni luisevan hiiren, joka näytti olevan puoliksi syöty.
En tosiaan kehdannut vaihtaa sitä pulleampaan jänikseen, joten tyydyin pikkuruiseen otukseen.
Kannoin ruokani muualle syötäväksi ja huomasin ryhmän jo kokoontuvan sisäänkäynnille.
Hotkaisin sen muutamalla puraisulla ja kipitin ryhmän luo.
Kävellessämme jonossa tarkistaen reviiriämme, Myrskymieli varoitti sateesta.
Valko-orvokki oli kertonut tänään satavan vettä, eikä ajatus miellyttänyt yhtään.
-Toivottavasti Valko-orvokki on väärässä, mutisin lähinnä itsekseni.
Nupputurkki käännähti minua kohti hieman loukkaantuneena sanoistani parantajan pätevyyttä kohtaan.
-Valko-orvokki ei ole koskaan väärässä! Nupputurkki murisi varoittavasti minulle.
-En minä sitä väittänytkään,kunhan toivoin että hän olisi tämän kerran väärässä, mutisin ehkä hieman ärsyyntyneenä, mutta välittämättä tästä.
Kuulin puhetta EDstä ja eikä aikaakaan, kun EDn susi seisoi rajallamme tutkiskellen vierasta reviirintarkistusryhmää.
Lihaksikas ja voimakkaan näköinen harmaa susi puhui Myrskymielelle ja en tohtinut kuulla joukon takaa mistä ryhmänjohtajat puhuivat.
-Viethän Kevättähdelle terveiseni? Erotin harmaan suden lauseen, mutta en kuullut Myrskymielen vastausta ja epäilin tämän olevan vastaamatta.
Ryhmämme jatkoi ripeästi matkaa, vähitellen taivaalta alkoi putoilla vesipisaroita.
Tihkusade oli kevyttä ja teki lumeen pikkuruisia reikiä.
Kanelituisku murahteli jotakin ja tokaisin siihen: -Sinä se sitten vihaat sadetta!
Mutta Kanelituisku ei vastannut siihen mitään.
Lähestyimme leiriä ja Kanelituisku juoksi jo tukkia kohti, Myrskymieli huudahti jotain tämän perään.
Odotin vuoroani, että pääsin tukille.
Joki kohisi allamme, ja käpäläni lipsahtelivat tukilla.
Loikkasin onnellisena maalle ja huomasin sateen muuttuneen lumeksi.
Valkoiset hiutaleet laskeutuivat maahan ja täyttivät sateen tekemiä pikkuisia reikiä.
Ryhmä oli jo hajaantunut ja osa oli juossut jo leiriin.
Päätin itsekkin mennä luolaan kuivattelemaan, vaikka oli pysynyt melko kuivana talviturkin ansiosta.
Tallustin luolaa kohti ja ravistin turkkini ennen luolaan astumista.
Nuolin sulaneet lumihiuteleet pois, jotteivat ne imeytyisi turkkini lävitse.
Käperryin makuulle, mutten aikonut nukkua.
Suljin vain silmäni ja huokaisin syvään.. |
|
| Nimi: Mustahammas |
29.10.2012 13:30 |
Haukottelin makeasti. Tuntui kuin leukaluuni loksahtaisivat paikoiltaan, mutta onneksi sain haukotukseni kuriin ja kielen vetäistyä sisään ennen kuin se jäi hampaideni väliin. Ravistin päätäni nopeasti ja lipaisin huuliani. Olin hereillä. Venytellen nousin paikoiltani ja väistin näppärästi ne muutamat sudet, jotka vielä uinuivat. Ulkoa heijastui hailakkaa valkoista valoa. Astuin ulos leiriin ja huomasin, että maa oli yhä valkeana, kuten eilenkin. Toivottavasti tämä oli nyt pysyvää lunta, sillä sitä loskasäätä ei kestäisi enää päivääkään!
-Heräsithän sinä vihdoin! Myrskymieli haukahti ravatessaan luokseni.
-No, eilen taisi mennä taas vähän myöhään se minun saalistukseni. Sanahdin kohauttaen lapojani ja hymyilin.
-Saat sen anteeksi, onhan sinun turkkisi soveltuvampi yöllä saalistamiseen. Varajohtaja huomautti ja kääntyi sitten kutsuvasti ympäri ja hölkkäsimme muun ryhmän luo. Aurinko oli pilvien peitossa, mutta saattoi silti huomata, että aurinkohuippu oli mennyt jo aikoja sitten ohi.
-Nyt voimme lähteä. Myrskymieli ilmoitti pysähtymättä ja jatkoi ryhmänsä etunenään johtaakseen meidät reviirin ympäri.
Valkoinen, vielä niin puhdas lumi rouskui ja ratisi käpäliemme alla. Onneksi talviturkkini oli jo hyvässä kunnossa ja anturoideni välistä kasvavat karvat lämmittivät mukavasti käpäliäni, vaikkakin kastuivat nopeasti.
-Pidetään kiirettä. Valko-orvokki sanoi että pian alkaa satamaan, Myrskymieli ilmoitti kääntäen päätään meitä kohti haistellessaan maata ja nyökkäsimme.
-Satamaan mitä? Lunta? Nupputurkki tarkensi korottaen ääntään, jotta varajohtaja varmasti kuulisi.
-Vettä. Myrskymieli vastasi kääntämättä päätään, mutta nosti sen vihdoin taas vartalonsa suuntaisesti.
-Voihan jäniksenrutto! Ei taas vettä! Kanelituisku päivitteli. Olimme kaikki samaa mieltä, mutta luonnolle ei voinut mitään.
-Toivottavasti Valko-orvokki on väärässä… Kalkkikivi mutisi, jolloin Nupputurkki tämän edessä käänsi päänsä päättäväisenä kohti urosta:
-Valko-orvokki ei koskaan ole väärässä!
-En minä muuta ole väittänytkään. Kunhan toivoin että hän OLISI edes tämän kerran väärässä… Kalkkikivi mutisi jaksamatta lainkaan Nupputurkin valitusta.
Samassa Nupputurkki törmäsi edellään yllättäen pysähtyneeseen Kanelituiskuun. Kalkkikivi pysähtyi juuri ennen kuin törmäsi Nupputurkkiin ja minä vain vilkuilin toisilleen tiuskivien nuorukaisten yli, kunnes päädyin vain ravaamaan kolmikon ohi varajohtajan vierelle.
-Mitä nyt? Sähähdin hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä. Myrskymieli haisteli ilmaa tunnollisesti leuat hieman raollaan.
-ED, hän vastasi lyhyesti ja sähähti takanaan nujakoiville olemaan hiljaa. Myrskymielen kanssa tiirailimme lähitienoota hiiren hiljaa. Koko metsä oli hiljentynyt ja tuntui ahdistavalta tietää, että lähistöllä oli toisen, miltei tuntemattoman lauman susia, muttei tiennyt missä.
-Kappas! Eikös se ole Crystal Moonin Myrskymieli reviiriä tarkistamassa? Kuului hiljaisuuden rikkova voimakas tervehdys ja kaikki viisi säpsähdimme tahtomattakin.
EDn jykevä harmaa uros seisoi aivan rajamme tuntumassa vilkuillen meitä. Myrskymielestä näki, että hän oli varautunut, mutta ei aikonut näyttää heikkoutta, vaan tassutteli ryhdikkäästi lähemmäs rajaa ja seurasimme häntä. Kolmesta nuoremmasta näki selvästi, että he olivat hyvin hermostuneita ja pysyttelivät minun ja Myrskymielen takana.
-Pohjantähti. Tämäpä yllätys! Myrskymieli koetti kuulostaa edes vähän ystävälliseltä.
Pohjantähden takana seisoivat mustan ruskea narttu (Etelänaskel), kermanvaalea uros, jolla oli harmaa selkä (Männynneula), sekä kirjava, valkeilla merkeillä täplitetty narttu (Sulokäpälä).
-Onko riistaa ollut riittämiin? Pohjantähti uteli saadakseen kunnon keskustelun aikaiseksi.
-Tähän mennessä ei mitään ongelmaa. Myrskymieli vastasi lyhyesti ja nyt EDn alfakin taisi tajuta, ettei Myrskymieli ollut halukas juttelemaan mukavia. Tämä katsahti ehkä jopa hieman alentavasti varajohtajaamme, kääntyi sitten rajan suuntaisesti ja tokaisi:
-Täytyykin tästä jatkaa matkaa. Verkkolepän mukaan illalla olisi tiedossa sadetta.
-Viethän Kevättähdelle terveiseni? Hän lisäsi ja vastausta odottamatta lähti ryhmineen liikkeelle vastakkaiseen suuntaan.
Myrskymieli vain murahti ja lähti jännittyneenä astelemaan taas rajaamme pitkin.
-Et taida liiemmin pitää Pohjantähdestä? Kysäisin hieman kiusoittelevasti, ikään kuin minä muka pitäisin.
Myrskymieli vain katsahti minua synkkä ilme kasvoillaan, mikä merkitsi, että oli paras pysyä vaiti.
Jättäydyin taas joukon perälle.
-Nytkö jo!? Kanelituisku marisi kun suuria, kylmiä ja märkiä pisaroita alkoi tipahdella puiden lehdille ja turkeillemme.
-Voimme kääntyä leiriä kohti. En usko että SW on palannut tarkastamaan rajojaan. Myrskymieli sanoi ensikertaa jotain sitten EDn tapaamisen.
-Kuulaumalle kiitos! Kaneliturkki dramatisoi ja pyyhälsi nopeasti ohitsemme kohti leiriä.
-Älä ylitä tukkia ennen meitä! Myrskymieli ulvoi nartun perään ja tuhahti sitten vain laiskasti.
Saavuimme ylityspaikalle, missä Kaneliturkki oli hakeutunut nuoren kuusen tuuheiden lehtien suojaan.
-Sinä sitten vihaat sadetta! Kalkkikivi tokaisi naurahtaen. Kaikkien meidän turkit olivat päältä kastuneet, mutta paksumman talviturkin ansiosta nahkamme olivat vielä suurimmalta osin kuivat. Myrskymieli nousi vasten tukkia seisomaan ja sanahti lähinnä kolmelle nuoremmalle sudelle:
-Tukki on nyt hyvin liukas. Se on jäätynyt muutaman kerran ja nyt vesi on liukastanut sen jäisen pinnan. Käyttäkää kynsiä ja liikkukaa varoen.
Narttu loikkasi keveästi tukille ja vilkaisi tukkia ja sen alla kaukana kuohuvaa jokea. Tämä lähti astelemaan pää pystyssä tottuneesti tukkia pitkin. Tämän kynnet rapisivat jäistä pintaa pitkin ja perillä tämä loikkasi alas ja kääntyi odottamaan meitä.
Kanelituisku, Nupputurkki ja Kalkkikivi astelivat tukilla jonossa. Kaikkien päät olivat tiiviisti tukin yllä vain muutaman sentin ja he katsoivat tarkasti mihin käpälänsä sijoittivat, ja hyvä niin.
Loikkasin tukille yhtä tottuneesti kuin Myrskymieli ja lähdin astelemaan keveästi tukin yli. Pari kertaa takakäpäläni lipsahti liukkaalla puulla, mutta selvisin turvallisesti yli.
Ravasimme leiriin ja sinne päästyämme vesisade muuttui taas lumeksi. Vanha lumi ei ollut ehtinyt onneksi sulaa. Ravistelimme turkkejamme ja huomasin Myrskymielen lampsivan suoraa päätä luolaan. Tuhahdin itsekseni. Myrskymieli ei kai aikonut mainita Kevättähdelle terveisiä toisen lauman alfalta. Kuten minä, ei hänkään tahtonut alfamme tekevän lähempää tuttavuutta kyseisen hurmurin kanssa. Vilkaisin hieman alakuloisena luolan seinustalla makaavaa Kevättähteä. Toivottavasti rakas alfamme ei rakastuisi siihen urokseen… Painoin pääni käpälilleni muistellen sitä, miten Kevättähti ei koskaan tuntenut vetoa minua kohtaan… Mutta minä en voisi koskaan kilpailla yhtä vaikutusvaltaista ja suurta urosta, kuin Pohjantähteä, vastaan..
|
|
| Nimi: Kevättähti |
25.10.2012 09:57 |
Vilkuilin ulos epäuskoisesti - missä oli se vesisade? Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja kuurainen maa näytti kutsuvalta. Toki sade voisi ilmestyä myöhemmin. Livahdin ulos suuresta luolasta, ja olin täydellisen levollinen. Olin viimein voinut kertoa Evening Duskista. Mustatähti oli ilmeisesti hieman huolissaan laumansa puolesta - mutta vaikka ED hyökkäisikin, BL voittaisi heidät helposti määrällään, ja lisäksi me olisimme valmiina auttamaan toisessa tapauksessa, mikäli he apujoukkoja tarvitsisivat. Ajatukseni harhailivat Mustatähteen. Tämä oli käyttäytynyt oudosti kuullessaan urosalfasta. Ei kai se voinut olla...? Olin pitänyt sitä vain syvänä, hyvin syvänä ystävyytenä, mutta eilen oli näyttänyt, että uros oli suorastaan jäätynyt mustasukkaisuudesta. Olin sisäisesti säpsähtänyt rajusti. Se oli tuntunut hirveältä, ja kylmyys oli melkein ottanut myös minut valtaansa, mutta olin onnistunut vähän rauhoittamaan Mustatähteä. Mielialani alkoi hämmentyä, joten keskityin päivän aiheisiin.
- Lyösittekö mitään? kysyin reviiriryhmältä. Tanssisilmä pudisteli päätään. Nyökkäsin.
Jatkuu... |
|
| Nimi: Kevättähti |
24.10.2012 12:39 |
Käännyin kyljelleni varmaan tuhannetta kertaa. Koko ajan odotin jotenkin älyttömällä tavalla, että kuulisin reviiriryhmän kertovan, että ED olisi edelleen olemassa, ettei se olisi pelkkää kuvitelmaa... Mutta Kauniskatseen haavat olivat todellisia. Joku EDstä oli hyökännyt Kauniskatseen kimppuun naaraamme väijyessä jänistä. Pohjantähti oli tullut hetkessä paikalle ja repinyt suden irti Kauniskatseesta. Tuntui, että ED oli oikeasti pahoillaan - sen oli lauma sanonut ennen kuin hävisi takaisin reviirilleen. Nyt kukaan ei ollut kuullut mitään.
Nousin turhautuneena ylös ja hiippailin ulos, raikkaaseen, joskin sateiseen ja harmaaseen ilmaan. Matkallani juomaan ajattelin jälleen uutta laumaa.
Olimme laumamme kanssa sopineet, että laumasta ei kerrottaisi halaistua sanaa, ennen kuin saisimme tietää, mitä hittoa lauma täällä teki. Näin ollen, sen tietäessäni, voisin hävittää lauman Siperiasta sen ollessa tarpeellista - en haluaisi, että kenenkään muuhun laumaan sattuisi, tai heitä vedettäisiin mukaan mihinkään. Tai että lauma alkaisi auttaa jo muutenkin suuria vihollislaumoja.
Kun olin juonut kyllikseni, suuntasin leiriin, mutta pysähdyin kuullessani Myrskymielen kutsuvan minua.
- Ainiin, se partio! sätin itseäni unohduksesta. Olin eilen valinnut pari sutta tutkimaan, oliko ED vielä täällä.
- Noh? kysyin jännittyneenä, ja kumarruin hieman lähemmäs. Toivottavasti mikään ei kuulisi tätä keskustelua...
- Yhä pieni mysteeri. Emme löytäneet kuin vanhoja hajuja, mutta luulen että pian täytyy kertoa jollekulle, naaras sanoi hiljaa, vakavoittaen ääntään.
Huokaisin syvään, ja pyöräytin päätäni.
- Voimme kai luottaa Mustatähteen ja kertoa tälle… Ja hänen kanssaan voisimme neuvotella, että kerrommeko kokoontumisessa muillekin laumoille tästä.
- Mutta emme vielä tiedä onko se uhka kenellekään… Myrskymieli ulahti säälittävästi. Hänkään ei halunnut ongelmia.
- Haistatko? kysyin äkkiä jäätävästi, ja käännyin päin nyppylää. Tunnistin hajun sekunnin murto-osassa, ja säntäsin kohti nyppylää. Loikkasin Myrskymielen kanssa yktäaikaa esiin, mutta tiesin DWn laumalaisten päässeen pakoon. Ulvahdin raivoissani, ja samalla paniikki vyöryi ylitseni. Entä jos he kertoisivat...?
- Kevättähti... Heillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta he voivat kertoa mitään... varajohtaja sanoi rauhoitellen minua. Halusin uskoa tuohon väittämään - mutta tiesin, etten voinut.
- Kerää Sudenkynsi, Kristalliloisto, Mustahammas ja Sumuhäntä. Me vierailemme BLlässä.
Kuljimme koko ajan rajoja pitkin, ettemme aiheuttaisi häiriötä.
- Kevättähti, mistä me tavoitamme Mustatähden? Kristalliloisto kysyi hiljaa.
- Luulisin... Leiristä, sanoin arvioiden. Jatkoimme matkaamme ohitse SWn viimeisten rajojen, ja törmäsimme BLlän reviirille.
- Mennään keskeltä. Haluan, että muissa laumoissa tiedetään hyvin vähän vierailustamme, sanoin ja lähdimme juoksuun reviirin arvioidulta keskirajalta. Se veisi meidät aina leiriin asti.
Saavuimme leiriin hengästyneinä. Kerkesin juuri varomaan nuoren urrossuden hyökkäyksen.
- Sinä et koske häneen, Kristalliloisto sihahti hampaidensa välistä. Mustatähti ilmestyi kulman takaa hieman ärtyneenä ja ihmeissään.
- Kevättähti! Mitä sinä täällä teet? uros kysyi.
- Pitää jutella, sanoin vetäisten henkeä paremmin. En tiennyt, että hengittäminen olisi näin vaikeaa.
- Kevättähti? Oletko kunnossa? Myrskymieli kuiskasi korvaani huolestuneena. Muut eivät enää hengittäneet niinkään raskaasti, toisin kuin minä.
- Joo, sihahdin ja yritin tasata hengitystä.
- Missä voimme puhua? kysyin lopulta.
- Varastossa, Mustatähti sanoi.
- Pysykää te tässä, sanoin ryhmälleni.
- Myrskymieli, sinä tulet mukaani, jatkoin.
- Kysynkö Kirjomielen ja Valkokuun tänne? Mustatähti kysyi, ja nyökätessäni toimi. Kun alfanaaras ja varajohtaja olivat tulleet, Mustatähti johdatti meitä varastoon.
- Mikä siis tuo sinut tänne? Miksi et ulvonut? Mustatähti kyseli istuessamme.
- Joku olisi voinut kuulla... sanoin hiljaa.
- En halunnut, että saan petturin leiman, varsinkaan laumalaiseni, selitin.
- Niinkö tärkeää asiaa? Valkokuu katsoi minua vakavissaan.
- Viikko tai pari sitten törmäsimme uuteen laumaan. Evening Dusk, siksi se itseään kutsuu. Siinä, missä se levitettäisiin laumojen tietoon heti, pidin sitä koko ajan salassa... aloin kertoa, mutta Kirjomieli murahti vihaisena.
- Eikö aivoissasi liiku mitään? Se pirun lauma olisi voinut hyökätä, ja me emme olisi tienneet mitään! Kirjomieli karjui.
- Tiedän, tein väärin, mutta hyökkäyksiä minä juuri yritin estää! karjuin takaisin nousten seisomaan.
- Hiljaa! Mustatähti urahti. Jätin kulmahampaideni päätä hieman näkyviin, kun hiljenimme.
- Joka tapauksessa, en kertonut muille, sillä pelkäsin, että mikäli lauma onkin vihamielinen, hoidamme sen kaikessa hiljaisuudessa - ilman, että kukaan muu lauma loukkaantuu, jatkoin, ja nostin päätäni hieman Kirjomielelle, näyttääkseni alfan asemaani. Varajohtaja laski korviaan luimuun.
- Mutta näyttää siltä, ettei lauma ole vihaisissa aikeissa - olen siitä varma. Voi olla, että he ovat tulevaisuudessa valmiita auttamaankin, lopetin.
- Millaisia susia heillä on? Mustatähti kysyi. Värähdin muistaessani Pohjantähden silhouetin. Mustatähti huomasi sen heti, jä näin kummeksuvan katseen. Keskityin nyt enemmän kysymykseen.
- Hmm, voimakkaita, massiivisia ja nopeita. Myös todella loistavia taistelijoita, kuvailin muistellessani Kauniskatseen haavoja.
- Entä alfat, varajohtaja? Valkokuu kysyi innostaen minua vastaamaan. Mieleni kulkeutui koko ajan EDn alfaan. Hemmetti!
- Varajohtaja on uros nimeltään Nivelmieli, Myrskymieli sanoi.
- Alfa on myös uros, hän jatkoi, vilkaisi minua nopeasti. Liian hitaasti, sillä kaikki varmasti huomasivat sen. Tästä naaras saisi kuulla, ajattelin vimmoissani.
- Pohjantähti, sanoin kärkkäästi mulkoillen Myrskymieltä.
- Ei alfanaarasta? Kirjomieli kysyi.
- Ei, vastasin. Pidin kasvoni tyynenä, sillä kysymys oli selvästi tarkoitettu sitä varten, että minun reaktioni nähtäisiin.
- Haluatteko, että pidämme tämän salassa? Mustatähti kysyi nyt vuorollaan, silmäillen minua.
- Niin, pidättekö? En tiedä. Tarkoitan, että kerrommeko muille laumoille ennen laumakokousta, vai annamme näiden tulla yllätyksenä kokoukseen, selitin, ja uppouduimme syvään miettimiseen.
- Kierrämme reviirin tässä samalla, sanoin ja takanani olevat sudet tuhahtivat. Olimme BLlän reviirillä sataneen rännän peitossa, ja omalla reviirillämme tuli vettä. Lähdimme silti etenemään rajaa pitkin.
Äkkiä eteemme sujahti musta susi. Tunnistin hajun heti - ED. Ilahduin suunnattomasti, ja toivoin alfan olevan mukana. Toivomuksiini vastattiin, ja pian harmaa uros ja pari muuta sutta ilmestyi metsiköstä.
- Hei Kevättähti! Pohjantähti tervehti minua.
- Hyvää päivää, vastasin rauhallisena, mutta sydämeni tykytti niin paljon, että varmasti murtautuisi ulos rinnastani.
- Missä te olette olleet? uros tiedusteli.
- Äh, teimme pienen retken, väistin kysymyksen.
- Ai, alfa sanoi.
- Kuule, joka kuukausi neljästoista päivä on kokoontumunen, johon tulevat kaikista Siperian laumoista alfat, varajohtajat ja pari muuta sutta. Kaikista, joten myös teidän on tultava, kerroin vaihtaen puheenaihetta.
- On pakko tulla? Hmm, selvä se - mutta jos te menette sinne, Pohjantähti virnisti ja katsahti minuun.
- Jatkamme matkaa, sanoin päästäkseni pois tästä tilanteesta. Nyökkäsimme toisillemme, ja lähdimme kohti leiriämme. Kuulin vielä pienen huomautuksen rajan takaa.
- Mikä silmäpeli sinulla ja tuolla kaunokaisella on? Tiesin myös muiden kuulleen sen, joten kiristin tahtiani ja pian juoksimme, minä tietenkin ensimmäisenä. |
|
| Nimi: Kevättähti |
21.10.2012 20:28 |
Astelin luolasta kuuraiselle maalle, ja vilkaisin nopeasti ympärilleni. Puhalsin sitten innoissani ilmaa ulos, ja katsoin hymyillen höyrystynyttä hengitystäni.
- Huomenta, Kevättähti, Valko-orvokki myhäili huvittuneesti. Hymyilin nolostuneen oloisena parantajallemme, ja jatkoin matkaani. Nousin vaivatta kivelle istumaan, asettuen sitten paremmin makuulle. Mietin aluksi saalistus - ja reviirintarkastusryhmiä, kunnes ajatukseni liukuivt salaa laumaani. Meitä oli paljon, mutta ruokaa riitti enemmän kuin tarpeeksi, ja kaksijaloista ei juuri ollut haittaa - nämä tuntuivat ottaneen Black Lotuksen ja parin muun lauman reviirit jahtipaikoikseen. Se oli hyvin surullista, mutta olin iloinen, etteivät nämä vähäiset kaksijalat vaivanneet meitä. Lisäksi sudet olivat pysyneet terveenä, ja olimme selvästi vahvempia kuin koskaan aikaisemmin.
- Kevättähti, ketkä lähtevät saalistamaan? Myrskymieli tuli luokseni tiedustelemaan.
- Hmm, ota mukaasi Kalkkikivi, Merisilmä, Kastanja- ja Nupputurkki, sanoin.
- Menen itse reviirintarkastukseen, nyt heti. Kun me palaamme, ota ja lähde metsästämään, selitin, ja ponnistin alas kiveltäni.
- Sudenkynsi, Kauniskatse, Unenhenkäys ja Tähtivyö! Reviirintarkastukseen! huusin susia, ja menin odottamaan, valmiina lähtemään pitkin eteläistä rajaa.
Läntistä rajaa palatessamme ajattelin vain tummaa, vahvaa hahmoa. Mustatähteä. Mitähän hänelle ja laumalleen kuului? Emme olleet kokoontuneetkaan useaan kuunkiertoon. Olisi kiva tietää heistä... Äkkiä havahduin siihen, että Sudenkynsi urahteli jonnekkin päin rajaa, toiselle puolen. Kohotin päätäni, ja haistelin tarkkaan ilmaa, kunnes haistoin sen - useita susia. Ainakin kolme. Valmistauduin hyökkäämään, mikäli nämä tulokkaat olivat vihaisia. Hitaasti, metsästä sulautui tosiaan kolme sutta - kaksi vaaleaa ja yksi harmaa. Uroksia kaikki.
- Keitä hittoja te olette? sihahdin.
- Tulokkaita, sanoi suuri, massiivinen mutta myös selvästi alfamaisen komea uros. Se harmaa siis. Olisin halunnut puraista itseäni kuullessani ajatukseni.
- Olemme Evening Duskista, minä olen lauman alfa, Pohjantähti, ja nämä kaksi ovat Vuoriviima ja Männynneula, uros jatkoi. Kuulin tämän äänessä kunnioituksen meitä kohtaan - he eivät aikoneet hyökätä ainakaan alakynnessä.
- Evening Dusk? Majailette siis viereisellä reviirillä? Sudenkynsi kysyi jännittyneen äkäisenä. Pohjantähti nyökkäsi.
- Me olemme Crystal Moonista, minä olen Kevättähti, ja heidät tunnet Sudenkyntenä, Kauniskatseena, Unenhenkäyksenä sekä Tähtivyönä, vastasin määräietoisesti.
- Naarasalfa? Pohjantähti kysyi hieman kummissaan.
- Miksi ei? kysyin nenäkkäästi.
- Ei miksikään... hän sanoi takaisin yhtä nenäkkäästi. Hiljenimme, kunnes nyökkäsin laumalaisillemme.
- Me jatkamme. Pitäkää huoli, että pysytte rajan sillä puolella.
Pyörähdin kivelläni varmaan jo sadatta kertaa. En saanut mielestäni uutta laumaa. Olivatko he vihollisia vai ystäviä? Kuinka monta heitä oli? Miksi lauman alfa, Pohjantähti kiinnosti minua niin hirveästi? Punastuin viimeisen kysymyksen kohdalla, ja sain kummeksuvan katseen Mustahampaalta. Käänsin katseeni nopeasti, ja yritin keskittyä taas oman laumani asioihin.
Näin tutustuimme uuteen naapuriimme :) |
|
|
|